Kysymys kuuluu, onko jatkuva talouden kasvu mahdollinen ja vaatiiko nykyisen elintason ylläpito jatkuvaa talouden kasvua?

On täysin selvää, ettei maapallon ekologia kestä jatkuvaa luonnonvarojen käytön lisäämistä. Mineraaleja ei riitä rajattomasti, eikä esim. meret ole rajattomia ravinnontuottajia. Ravinnontuotanto vaatii tehoviljelyä, joka taas vaatii taakseen koneiden, polttoaineiden- sekä lannoitteiden teollisen tuotannon. Eikö siis olisi syytä jo tunnustaa, ettei jatkuva talouden kasvu, joka perustuu luonnonvarojen käyttöön ole mahdollista. Miksi sitten poliitikot eivät aja politiikkaa, joka perustuisi luonnonvarojen käytön jäädyttämiseen kestävälle tasolle? Tämä tiietysti edellyttäisi myös tehokasta syntyvyydensäätelyä globaalisti. Ihmiskunta ei voi enää kasvaa.

Onhan meillä puolue, ja useissa puolueissa poliitikkoja, jotka ajavat luonnonvarojen säästöä ja ns. ”kestävää kehitystä”. Tässä vain on suuri harha, koksa nämä piirit yleensä sivuuttavat immateriaalisen tuotannon mahdollisuudet ja ainoan mahdollisen tunnetun loppumattoman energian hyädyntämisen, siis ydinvoiman. Tämän he tekevät ideologisista syistä. Suurin virhe, mikä ihmiskunta voi tehdä, on lopettaa ydinvoiman kehittäminen turvalliseksi ja varmaksi energianlähteeksi. Eivät valtavat fissiovoimalat suinkaan ole ydinvoiman kehityksen viimeisin sana. Tulossa ovat niin fuusioon perustuvat voimalat, kuin myös toriumin käyttöön perustuvat sulasuolareaktorit. Mutta, jos suuret teollisuusmaat, kuten Saksa, lopettaa ydinvoiman kehittämisen ja valitsee höpöenergiantuotannon, niin se on takaisku ehtymättömälle energialle. On muistettava, miten varma ja riittävä, sekä edullinen energia on kaiken elämisen arvoisen elämän edellytys. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Energiaa ei pitäisi säästää, vaan käyttää ihmisen elinympäristön hyväksi. Energiansäästö on kurjuuden alkunäytös. Universum on itse kokonaan energiaa. 

Mikä tuotanto voi kasvaa luonnonvaroja rasittamatta? Immateriaalinen tuotanto voi kasvaa määrättömästi. Tieteen ja tekniikan saavutukset ovat kaiken kehityksen avain. Tiedetään, miten kasvi vaatii yhteyttääkseen auringonvaloa, hiilidioksidia, vettä ja joitain mineraaleja. Näitä kaikkia on saatavissa maapallolla runsain mitoin. Ruoan valmistaminen ei periaatteessa vaadi viljelyä pellossa. Myäs lihaa voidaan valmistaa synteettisesti. Ravinnontuotanto on mahdollista teknisin keinoin. Immateriaalinen tuotanto on siis uusien innovaatioiden mukanaan tuomaa tieto-taitoa, jolla tiede korvaa perinteisen tuotannon usealla alalla. Näin immateriaalinen tuotanto tuottaa fyysisen tuotteen. Peliala on esimerkki immateriaalisen tuotannon tuotteesta. Siinä vain on ongelmana se, miten peli on kokonaan valjastettu vain voitontavoittelun välineeksi. Kun pelaajat pelaavat tai ostavat pelialan tuotteita, niin heidän käyttämänsä raha kiertää muusta tuotannosta pelin kehittäjälle, eikä peli hyödytä yhteiskuntaa millään tavalla.

Ihmiskunnalla ei ole muuta toivoa, kuin turvautua tieteen ja teksiikan apuun. Energian säästämisen sijaan sitä on lisättävä. Kaikki kehityspanokset on suunnattava aineettomaan (immateriaaliseen) tuotantoon. Tietotekniikan kehitys todistaa, miten ihmisen tiedostus pyrkii yhteiseen todellisuuteen ja tiedostukseen. Sitä on turha vastustaa. Ihmisen tiedostus saavuttaa uuden tason, jossa yksilölliset vaatimukset syrjäytyvät kokonaisvaltaisen käsityskyvyn tieltä. Tämä on väistämätön kehitysnäkymä. Se on saavutettavissa tietotekniikan kehityksen avulla. Pelkkä yksilön selviytymiskamppailu maapallolla, on vain ikävä välivaihe ihmiskunnan ja tiedostuksen historiassa. Myös tuotannon on suuntauduttava aineettomaan tilaan, jossa hyödynnetään aineiden perusosien ominaisuuksia, kuten esim. ydinvoiman tuotannossa. Universumista ei energia lopu, ja kaikki aine on energiaa. Maapallon elämän lähde on aurinko ja sen tuottama lämpöenergia. Energian muuntaminen nälkäisen lautaselle ravinnoksi, ei pitäisi olla ylivoimaista jo lähitulevaisuudessa.