Uskonnot ja yhteiskunnat usein mielellään todistavat, miten ihmisellä on vapaa tahto. Vapaa tahto ja samalla vastuu elämästään ja tekemisistään. Tämä ajatus viedään jopa kuoleman rajan yli sillä oletuksella, miten elämän aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat tietoisuuden tilaan kuoleman jälkeen.

Eikö tämä olekin aika outoa? Jos ajattelemme elämää janana, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan, niin miten ihminen voisi vastata olemassaolostaan vain syntymän jälkeen? Jos ihmisellä olisi vapaa tahto ja mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja ratkaisuihinsa, niin silloin sen tahdon pitäisi ylettyä myös ennen syntymää olevaan tilaan. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen olomuto, älykkyystaso ja moraalinen ymmärrys, että hän voi sitten elämän aikana tehdä oikeat valinnat – eikö vain?

Kuitenkin, hyvin usein ihminen ei ymmärrä tilaansa, vaan sijoittaa itsensä ympäröivän todellisuuden mukaan hänelle valmiiksi annettuun kategoriaan. Ihminen hyväksyy tietoisuutensa kuuluvan hänelle, ja hänen itse fyysisenä olentona olevan vastuussa sen tilasta. Tähän pakottaa myös yhteisön paine.

Kuitenkin tiedämme, ettei ihminen voi perusteeltaan vaikuttaa omaan tilaansa mitenkään. Hän syntyy täysin kysymättä tietoiseen tilaan ilman omaa tahtoaan. Ihmisten kyvyt havainnoida tietoisuuttaan, tai tehdä omia ratkaisuja ovat hyvin erilaiset. Fyysiset ja henkiset kyvyt vaihtelevat, eikä kukaan pysty kelloaan kääntämään menneeseen ja valitsemaan elämän palikoita parempaan järjestykseen. Vaikka kuinka yrittäisi vääntää selvää asiaa muuksi, niin tiedostuksen tila ja ihmisen fyysinen osa siinä ei ole omassa hallinassa, siinä mielessä, mitä me käsitämme omalla tahdolla. Oma tahto on illuusio.

Lohdullinen ajatus kuitenkin on siinä, miten ihminen tiedostuksellaan on yksi Universumin dimensio, yksi suurre energian leikissä. Juuri oman tahdon ymmärtäminen osaksi avaruuden tilaa, antaa ihmismielelle suuren vapauden. Ihminen voi tietysti olla moraalinen olento, ja pitääkin, jos moraali käsitetään elämää säilyttäväksi voimaksi. Mutta oman eksistenssin nostaminen tietoisuuden säilymisen kriteeeriksi, on harhaa. Tietoisuus materiassa ja Universumissa säilyy ilman minun tai sinun yksilöllistä tiedostusta siitä.