On erikoista, miten käsitteet muuttuvat, jopa päinvastaiseksi merkityksekseen, kun niitä käytetään nykykielessä poliittisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi natsismia nimitetään äärioikesitolaiseksi ideologiaksi, vaikka sen lähtökohtana oli kansallisosialismi. Erotuksena kommunismiin natsismi oli kansallinen sosialistinen ideologia ja kommunismi globaaliin vallankumoikseen pyrkivä oppi. Yhtä tuhoisia järjestelmiä molemmat, se vain, kun natsismi hävisi sodan ja neuvostokommunismi voitti. Voitaneen kai sanoa Stalinin tavoitteena olleen venäläisten etniset valtapyrkimykset Euroopassa ja maailmalla, ja Hitlerin saksalaisten. Nämä molemmat ideogiat ottivat etnisen herrakansan roolin niissä maissa, jotka ne valloittivat. Vain semantiikka erottaa nyt nämä ideologiat toisistaan.

Myös polulismin käsite on kääntynyt päälailleen sekä ns. oikeiston ja vasemmiston, kapitalismin, sosialismin ja markkinatalouden käsitteet. Minun nuoruudessani kapitalismi tai sosialismi merkitsi talouden järjestystä, ei suinkaan mitään mielipiteitä mistään yksittäisistä yhteiskunnallisista kysymyksista, kuten, maahanmuutto, Nato, rahaliitto tai EU:n liittovaltiokysymys. Kapitalismi merkitsi pääomien ja tuotantovälineiden yksityistä omistusta ja sosialismi niiden siirtymistä poliittiseen ohjaukseen. Myös markkinatalouden käsite on väännelty jotenkin kapitalismin, jopa riiastokapitalismin välineeksi, vaikka niillä on käsitteenä hyvin suuri ero.

Markkinatalouden käsite pitää erottaa riistokapitalismista, koska todellinen kapitalisti ei halua vapaata kilpailua, vaan yrittää haalia pääomat ja tuotantovälineet yksiin käsiin. Kapitalisti ostaa tai juonittelee kilpailijansa pois markkinoilta, eikä soisi toisille yrittäjille samoja mahdollisuuksia, kuin itselleen. Yhdysvalloissahan (ainakin eikaisemmin) liittovaltio määräsi liian suuriksi paisuneet yritset pilkottavaksi, etteivät ne käyttäisi määräävää markkina-asemaansa hyväkseen ja kuluttajien etua vastaan. No, Suomessa kartellit sopivat asiat kabineteissaan. Ainakin takavuosina se oli maantapa. Oikea markkinatalous sen sijaan merkitsee vapautta kaikille toimia liike-elämässä ja luoda markkinansa vapaasti. Miten esim. yksinyrittäjä voisi toimia riistotaloudessa, jota villi riistokapitalisimi hallitsee? Markkinatalouden tulisikin toimia tämän nyt keksityn termin ”intersektionaalisuuden” metodilla. Pienille yrittäjille pitäisi taata edullisempi asema suuria kilpailijoita kohtaan. Tätä olisi esimerkiksi alv-maksurajan reilu korottoaminen yksinyrittäjien eduksi. Yksinyrittäjille pitäisi antaa ”uhripisteitä”, jotka toteutettaisiin veroetujen muodossa.

Mitä siis edelleen tulee oikeiston ja vasemmiston -sekä populismin käsitteeseen politiikassa, niin niissä on tapahtunut orwellilainen uuskielen merkitysnyrjähdys. Joskus 70-luvulla vielä vasemmisto miellettiin työväen etujen ajajaksi ja oikeisto pääomanomistajien (työn ja pääoman suhde). Nyt tällä ei ole enää samaa merkitystä, vaan oikeistoksi määritellään mielipiteiden perusteella, olipa yhtään pääomia tai paksua pankkitiliä. Vasemmisto on myös ainoastaan mielipidekysymys, jonka määrittää suhtautumisen yhteiskunnaisiin ilmiöihin ilman sidettä itse talouteen. Myös populismin käsite on häipynyt kauaksi Vennamon ajoista, jolloin sekin määriteltiin suhteessa talouteen. ”Talonpojan tappolinja” oli Vennamon slogan. Sitä pidettiin populismina. Populismin uuskäsitteen määrittely on täysin irrationaalinen ja vain vastustajan toiselle poliittiselle mielipiteelle antama haukkumasana. Kaikki poliittinen toiminta kuitenkin perustuu populismiin, eihän sitä muuten voisi olla (populismi = latinan sanasta populus, 'kansa'). Jos kansan, siis äänestäjien, suosiota ei voita puolelleen, niin ihan turha on politiikka tehdä. Sehän on vain älyllistä epärehellisyyttä ja ylimielisyyttä, jos poliitikko väittää, ettei ole populisti.

Elämme merkillistä uuskielen aikaa, jonka Orwell ennusti kirjassaan Nineteen Eighty-Four. Täytynee vain kysyä, onko käsitteiden merkityksen muuttaminen tahallista vai tahatonta? Tarvitaanko aina noin 10-vuoden välein uusi sanakirja, jossa uuskielen käsitteiden todellinen merkitys avataan? Vai onko tarkoituksena keinotodellisuus, jossa käsitteiden merkityksillä ei olekaan niin väliä? Kysymys on vain mielikuvista.