On erikoista, miten ihminen tiedostuksessaan tulee tietoiseksi sekä itsestään, että ympäristöstään. Se on tietenkin toinen asia, onko näillä elementeillä vastetta todellisuudessa, vai onko käsitys olemassaolosta vain heijastus jostain universumin energian leikistä? Ihmisellä tahdossaan ei kuitenkaan ole sijaa oman tiedostuksensa syntymiseen. Ihminen syntyy tiedostamaan itsensä ilman omaa tahtoaan, tai mahdollisuutta vaikuttaa sen laatuun. Voidaan kai kysyä, onko yksilöllistä minuutta olemassa? Jos olisi, niin silloinhan ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus sen muodostamiseen ennen varsinaista fyysistä syntymää. Eksistentiaalinen tiedostus ei ole yksilön tahdon asia.

Eikö siis voida ajatella, miten tiedostus materiassa on sen itsensä ominaisuus, eikä suinkaan yksilön käytössä ja hallittavissa? Ei ainakaan siten, että olisi syytä tehdä joitain ”aktioita” sen tilan säilyttämiseen fyysisen kuoleman jälkeen? Tarkoitan tällä uskontoja ja uskomuksia, sekä ihmisen mielikuvituksen ja toiveiden luomia jumalolentoja, joita uskontojärjestelmillä pidetään yllä.

Käsitykseni mukaan, ihmisen ei kannata tuhlata energiaansa siihen, tarjoaako joku uskomusjärjestelmä hänelle henkilökohtaisesti mahdollisuuden jatkaa yksilökohtaista tiedostustaan fyysisen kuolemansa jälkeen, koska loogisen olettaman mukaan, hänellä ei ollut mahdollisuutta sen syntyyn alun perinkään. Tässäkin asiassa on tyydyttävä luonnonjärjestyksen tarkkailuun, ja hyväksyttävä tosiasiat. Tiedostuksen tila on yksi omaisuus luonnossa/universumissa, se ei ole ihmisen omistuksessa tai ikuisen itsenä mielen omistuksen väline. Eikö uskominen ikuiseen minuuden säilymiseen (jonkin riitin avulla) ole äärimmäistä narsismia?

Mielestäni eksistentiaalista kriisiä, minkä ihmisen tiedostus olemassa olostaan ja sen häviämisestä väistämättä aiheuttaa, voidaan lievittää ajattelemalla todellisuus uudelleen laajempana, kuin vain oman mielen kautta. Ihmiselle avautuu uusi ulottuvuus ajattelussaan, kun hän puhdistaa mielensä uskonnoista ja jumalolennoista, sekä käsittää mielensä olevan yksi universumin dimensio muiden tapahtumien joukossa. Ihminen on ikuinen osana maailmakaikkeutta ja sen ilmiöitä. Itsensä ikuisuuden vaatimuksesta luopumisesta seuraa lopullinen vapaus. Vain vapaudessa syntyy oikea tieto.