Mahadma Gandhi sanoi ’God has no religion’ (Jumalalla ei ole uskontoa). Tähän toteamukseen liittyy suuri viisaus. Jos on ns. ’hengellinen ihminen’ ja uskoo yliluonnolliseen henkeen, niin miksi pitää uskoa uskontoihin? Millainen Jumala sietäisi nykyisiä uskontoja itsestään? Ikään kuin diktaattorin ympärilleen rakentama henkilökultti, onko se uskonnon peruste? Ovatko uskonnot kuten puoluepolitiikkaa, jokainen valitsee kannattamansa aatteen?

Mikä ihmisen psyykeä ajaa uskontoihin? Se on kipeä kysymys juuri nykyaikana, koska uskonnot (ns. kehityksestä huolimatta) edelleen aiheuttavat valtavasti ongelmia ja väkivaltaa maailmassa. Uskonnot sotkevat valistuksen aatteen, jonka mukaan ihminen on vapaa ajattelemaan itse ilman valmiiksi organisoitua ja kanonisoitua oppijärjestelmää. Organisoitu uskomusjärjestelmä, joka perustuu pelkkään hömppään ja tuhansia vuosia sitten vallinneisiin harhoihin, ei sovellu vapauden aatteen ja edistyksen raamiin.

Ihminen voi tuntea henkisyyttä universumin järjestelmän edessä todetessaan ’minä olen’. Käsitys minuuden ja tiedostuksen yhteydestä tähän suunnattomaan kokonaisuuteen on jumaluuden kokemus itsessään, ei siihen tarvita harhaisia uskontoja. Olisiko ihmisen ryhdyttävä käsittämään tiedostuksensa osaksi kokonaisuutta, eikä haikailla erillisyyttä ja minuuden säilyttämisen harhaa hinnalla millä hyvänsä?

Uskontojen logiikka ei kestä edes peruskysymystä niistä. Olisiko uskontoja ja niiden jumalakäsitystä olemassa, jos ei olisi ihmisen tiedostusta luomaan niitä? Jos maapallolla olisi vain eläimiä, niin mikä laji tunnustaisi mitä uskontoa? Mikä merkitys niille jäisi? Uskonnot ovat ihmisen halujen, olettamusten ja mielikuvituksen tuotetta. Eikö uskontojen lupaamat asiat, kuten ikuinen elämä minuudessa, olekin äärimmäistä egoismia? Ihminen haluaa säilyttää minuutensa ikuisesti, miksi?

Ihminen syntyy tiedostavaan tilaan ilman omaa tahtoaan siitä. Ihminen muodostaa minuutensa raamin opittuna ja osin geneettisen koodin perusteella. Sama tila, joka oli ennen tätä käsitystä minuuden olemassa olosta, jatkaa samalla tavalla ihmisyksilön kuoleman jälkeen. Vaikka ihminen tietää tämän järjellään, niin hänen on vaikea hyväksyä sitä.

Tiedostuksen tila on historiallisen totuuden valossa pysyvä, niin kauan kuin ihmiskunta on ollut ja on tässä tilassa maapallolla. Tiedostavan elämän säilyminen tässä muodossa maapallolla, ei edellytä yksilöllisen tiedostuksen säilymistä. Hyväksymällä tämän tosiasian säästyy monelta turhalta huolelta, eikä tarvitse myydä ajattelunsa vapautta uskomattomille uskonnoille.

Kuin peilikuva elämämme hetki, se ajatonta olevaista heijastaa.