Uskonnot ja yhteiskunnat usein mielellään todistavat, miten ihmisellä on vapaa tahto. Vapaa tahto ja samalla vastuu elämästään ja tekemisistään. Tämä ajatus viedään jopa kuoleman rajan yli sillä oletuksella, miten elämän aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat tietoisuuden tilaan kuoleman jälkeen.

Eikö tämä olekin aika outoa? Jos ajattelemme elämää janana, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan, niin miten ihminen voisi vastata olemassaolostaan vain syntymän jälkeen? Jos ihmisellä olisi vapaa tahto ja mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja ratkaisuihinsa, niin silloin sen tahdon pitäisi ylettyä myös ennen syntymää olevaan tilaan. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen olomuto, älykkyystaso ja moraalinen ymmärrys, että hän voi sitten elämän aikana tehdä oikeat valinnat – eikö vain?

Kuitenkin, hyvin usein ihminen ei ymmärrä tilaansa, vaan sijoittaa itsensä ympäröivän todellisuuden mukaan hänelle valmiiksi annettuun kategoriaan. Ihminen hyväksyy tietoisuutensa kuuluvan hänelle, ja hänen itse fyysisenä olentona olevan vastuussa sen tilasta. Tähän pakottaa myös yhteisön paine.

Kuitenkin tiedämme, ettei ihminen voi perusteeltaan vaikuttaa omaan tilaansa mitenkään. Hän syntyy täysin kysymättä tietoiseen tilaan ilman omaa tahtoaan. Ihmisten kyvyt havainnoida tietoisuuttaan, tai tehdä omia ratkaisuja ovat hyvin erilaiset. Fyysiset ja henkiset kyvyt vaihtelevat, eikä kukaan pysty kelloaan kääntämään menneeseen ja valitsemaan elämän palikoita parempaan järjestykseen. Vaikka kuinka yrittäisi vääntää selvää asiaa muuksi, niin tiedostuksen tila ja ihmisen fyysinen osa siinä ei ole omassa hallinassa, siinä mielessä, mitä me käsitämme omalla tahdolla. Oma tahto on illuusio.

Lohdullinen ajatus kuitenkin on siinä, miten ihminen tiedostuksellaan on yksi Universumin dimensio, yksi suurre energian leikissä. Juuri oman tahdon ymmärtäminen osaksi avaruuden tilaa, antaa ihmismielelle suuren vapauden. Ihminen voi tietysti olla moraalinen olento, ja pitääkin, jos moraali käsitetään elämää säilyttäväksi voimaksi. Mutta oman eksistenssin nostaminen tietoisuuden säilymisen kriteeeriksi, on harhaa. Tietoisuus materiassa ja Universumissa säilyy ilman minun tai sinun yksilöllistä tiedostusta siitä.

Kysymys kuuluu, onko jatkuva talouden kasvu mahdollinen ja vaatiiko nykyisen elintason ylläpito jatkuvaa talouden kasvua?

On täysin selvää, ettei maapallon ekologia kestä jatkuvaa luonnonvarojen käytön lisäämistä. Mineraaleja ei riitä rajattomasti, eikä esim. meret ole rajattomia ravinnontuottajia. Ravinnontuotanto vaatii tehoviljelyä, joka taas vaatii taakseen koneiden, polttoaineiden- sekä lannoitteiden teollisen tuotannon. Eikö siis olisi syytä jo tunnustaa, ettei jatkuva talouden kasvu, joka perustuu luonnonvarojen käyttöön ole mahdollista. Miksi sitten poliitikot eivät aja politiikkaa, joka perustuisi luonnonvarojen käytön jäädyttämiseen kestävälle tasolle? Tämä tiietysti edellyttäisi myös tehokasta syntyvyydensäätelyä globaalisti. Ihmiskunta ei voi enää kasvaa.

Onhan meillä puolue, ja useissa puolueissa poliitikkoja, jotka ajavat luonnonvarojen säästöä ja ns. ”kestävää kehitystä”. Tässä vain on suuri harha, koksa nämä piirit yleensä sivuuttavat immateriaalisen tuotannon mahdollisuudet ja ainoan mahdollisen tunnetun loppumattoman energian hyädyntämisen, siis ydinvoiman. Tämän he tekevät ideologisista syistä. Suurin virhe, mikä ihmiskunta voi tehdä, on lopettaa ydinvoiman kehittäminen turvalliseksi ja varmaksi energianlähteeksi. Eivät valtavat fissiovoimalat suinkaan ole ydinvoiman kehityksen viimeisin sana. Tulossa ovat niin fuusioon perustuvat voimalat, kuin myös toriumin käyttöön perustuvat sulasuolareaktorit. Mutta, jos suuret teollisuusmaat, kuten Saksa, lopettaa ydinvoiman kehittämisen ja valitsee höpöenergiantuotannon, niin se on takaisku ehtymättömälle energialle. On muistettava, miten varma ja riittävä, sekä edullinen energia on kaiken elämisen arvoisen elämän edellytys. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Energiaa ei pitäisi säästää, vaan käyttää ihmisen elinympäristön hyväksi. Energiansäästö on kurjuuden alkunäytös. Universum on itse kokonaan energiaa. 

Mikä tuotanto voi kasvaa luonnonvaroja rasittamatta? Immateriaalinen tuotanto voi kasvaa määrättömästi. Tieteen ja tekniikan saavutukset ovat kaiken kehityksen avain. Tiedetään, miten kasvi vaatii yhteyttääkseen auringonvaloa, hiilidioksidia, vettä ja joitain mineraaleja. Näitä kaikkia on saatavissa maapallolla runsain mitoin. Ruoan valmistaminen ei periaatteessa vaadi viljelyä pellossa. Myäs lihaa voidaan valmistaa synteettisesti. Ravinnontuotanto on mahdollista teknisin keinoin. Immateriaalinen tuotanto on siis uusien innovaatioiden mukanaan tuomaa tieto-taitoa, jolla tiede korvaa perinteisen tuotannon usealla alalla. Näin immateriaalinen tuotanto tuottaa fyysisen tuotteen. Peliala on esimerkki immateriaalisen tuotannon tuotteesta. Siinä vain on ongelmana se, miten peli on kokonaan valjastettu vain voitontavoittelun välineeksi. Kun pelaajat pelaavat tai ostavat pelialan tuotteita, niin heidän käyttämänsä raha kiertää muusta tuotannosta pelin kehittäjälle, eikä peli hyödytä yhteiskuntaa millään tavalla.

Ihmiskunnalla ei ole muuta toivoa, kuin turvautua tieteen ja teksiikan apuun. Energian säästämisen sijaan sitä on lisättävä. Kaikki kehityspanokset on suunnattava aineettomaan (immateriaaliseen) tuotantoon. Tietotekniikan kehitys todistaa, miten ihmisen tiedostus pyrkii yhteiseen todellisuuteen ja tiedostukseen. Sitä on turha vastustaa. Ihmisen tiedostus saavuttaa uuden tason, jossa yksilölliset vaatimukset syrjäytyvät kokonaisvaltaisen käsityskyvyn tieltä. Tämä on väistämätön kehitysnäkymä. Se on saavutettavissa tietotekniikan kehityksen avulla. Pelkkä yksilön selviytymiskamppailu maapallolla, on vain ikävä välivaihe ihmiskunnan ja tiedostuksen historiassa. Myös tuotannon on suuntauduttava aineettomaan tilaan, jossa hyödynnetään aineiden perusosien ominaisuuksia, kuten esim. ydinvoiman tuotannossa. Universumista ei energia lopu, ja kaikki aine on energiaa. Maapallon elämän lähde on aurinko ja sen tuottama lämpöenergia. Energian muuntaminen nälkäisen lautaselle ravinnoksi, ei pitäisi olla ylivoimaista jo lähitulevaisuudessa.

Tuli tässä mieleen, miten varallisuus jakaantuu yhteiskunnissa. Länsimaissa ja vapaassa markkinataloudessa on vallalla käsitys, miten kaikilla on oikeus hankkia niin paljon varallisuutta kuin mahdollista. Kapitalismi puhtaimmillaan ei salli tätä. Riistokapitalismi perustuu perusteeltaan taloudelliseen harvainvaltaan. 

Mutta, rikastumisen mekaniikka ei toimi markkinataloudessakaan, jos se koskee kaikkia. Varakkus perustuu kuitenkin edelleen sosiaaliseen ympäristöön ja asemaan siinä. Ilman palvelijoita varakkuudella ei ole arvoa. Jos kaikki olisivat rikkaita, niin se merkitsisi varakkuuden inflaatiota. Raha ei silloin toimisi paremman elämän lähteenä, kun kukaan ei suostuisi myymään työtään toimeentulonsa takia. Ruoka ei kasva maasta rahan avulla, eikä Lamborghini valmistu ilman köyhän työtä.

Onko siis hyväksyttävä köyhyys kaiken toimeliaisuuden ja talouden moottoria, ja sallittava rikkaille privilegionsa? Se on markkinatalouden ja kapitalismisn perusongelma, etteivät ne toimi ilman köyhyyttä. Onhan sitä tietysti kokeiltu ja tehty valtavia uhrauksia kokonaisilla kansoilla. Tasapäistäminen ei onnistu ilman orjuutta, sen todistaa kommunismin epäonnistuminen vaurauden rakentamisessa kaikille. Se kääntyi irvikuvakseen ja harvainvallaksi, oligarkien diktatuuriksi.

Kiina on erikoinen ilmiö, joka virallisesti julistaa olevansa kommunistinen valtio, mutta eihän Kiina noudata marxismin oppeja, vaan on vain oligarkien (kommunistisen puolueen) diktatuuri. Talous perustuu ultakapitalismiin, kuten myös Venäjällä. 

On kuitenkin selvää, ettei ihmiskunta voi selviytyä ilman radikaalia muutosta yhteiskuntien taloudenhoidon suhteen. Maapallon resurssit ovat rajalliset, eikä mikään moraali pidemmän päälle voi hyväksyä, miten rikkain 1% väestöstä omistaa 2/3 maapallon varallisuudesta kymmenen vuoden sisällä. Kehityssuunta on aivan katastrofaalinen. Mitä ihmettä tämä rikkaiden clubi tekee omistuksillaan? Ei ne jaksa kaikkea syödä ja kuluttaa. Maapallon resurssit sen sijaan valuvat köyhän lapsen käsisä rikkaiden rosvojen mustaan aukkoon.

Rahan ongelma:

Sitaatti: "Historiallisesti rahajärjestelmät ovat perustuneet rahan arvon sitomiseen johonkin hyödykkeeseen kuten arvometalliin. Tällöin on puhuttu rahan kulta- tai hopeakannasta. Kultakannasta luovuttiin pääosin toisen maailmansodan jälkeen siirryttäessä Bretton Woods -järjestelmään. Siinä vain Yhdysvaltain dollari oli sidottu kultaan ja muiden valtioiden valuutat oli kiinnitetty dollariin. Yhdysvaltain dollarin kytkentä kultakantaan purettiin vuonna 1971" Sitaatti loppu.

Se, miten rahan arvo muuttuu täysin irrationaalisin perustein, aiheuttaa myös omaisuusmassojen arvojen heilahtelut ja säännölliset talouslamat, koska markkinataloudessa omaisuuksuksien (kuten esim. kiinteistöjen) omistajat pyrkivät nostamaan omaisuutensa arvoja kyseenalaisin perustein. Se aiheuttaa epäterveen hintakuplan, joka säännöllisin väliajoin romahduttaa omaisuuksien arvoja. Jos omaisuuteen on sidottu velkarahaa, niin se aiheuttaa rahoituskriisin. Tämä on markkinataloudessa sääntö, ei mikään poikkeustilanne.

Millainen olisi oikeudemnukainen ja kestävä talousjärjestelmä?

Yksinkertaisesti Zeitgeist. Sitaatti " Liikkeen oman määritelmän mukaan se pyrkii yhteiskunnalliseen muutokseen kehittämällä ajan henkeen sopivia arvoja, ajatuksia ja kulttuuria. Liike kannattaa tieteen ja tekniikan valjastamista ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi." Sitaatti loppuu. Se on aivan selvää, miten maailman ongelmat ratkaistaan vain tieteen ja teksiikan avulla. Uskonnoista on päästävä eroon ja rahataloudesta. Ihmiset voivat myydä osaamistaan vaihtotaloutena. Tietysti jonkinlaista vaihtoarvoa voi osittaa esim. digirahalla, jota jokainen voi kerryttää omalla osaamisellaan ja työllään. Mutta rahanvaihtopörssit ja kaikki sijoitustoimita, joka perustu odotusarvoihin, on lopetettava. Maapallo ei kestä kapitalismia, eikä kaikkia koskevaa markkinataloutta.